Uhoh!

Moikka! :)

No niin, piti kirjoittaa vähän mitä mulle tapahtui viime aikoina...tämä vois olla semmonen päiväkirja...:/

Muutin toiseen asuntoon, vaikka samassa rakennuksessa, kiinalaisten ja lutikoiden takia. En saanut kotirauhaa ja toi on erittäin tärkeää mulle...Kärsin näistä ötököistä paljon ja koska valitin monta kertaa, niin HOAS päätti antaa mulle toisen asunnon ja onneksi, täällä ei ole kiinalaisia!! :D Nyt olen toisessa kerroksessa, ihan keittiön vieressä. On toinen huone mun vieressä ja alhaalla on kypyhuone ja vessa + 2 huonetta.

Ja töissä menee tosi mukavasti :) Aluksi olin toisen hoitajan kanssa, joka ohjasi mua viikon aikana, mutta sitten seuraavassa viikossa olin jo yksin, iltavuorossa. Mua pelotti vähän, kaikki asukkaat (6) samaan aikaan ja tulin vähän stressaantuneeksi. Piti järjestää tilanne: kuka tarvitsee enemmän aikaa, kuka toimii itsenäisesti mm. Mutten tykkää olla siinä solussa, mieluummin olen missä olen nyt: toisen hoitajan kanssa, vaikka meillä on 13 asukasta ja joskus he haluavatkin samaan aikaan. Nyt vastaan, että mulla on vain 2 kättä ja 6 asukasta, pitää odottaa vuoroansa.

Tässä solussa on yksi mies, jolla on skitsofrenia. Vakava sairaus: ei ole mitään kivaa kuunnella ääniä päässänsä koko ajan. Aluksi olin hänen hoitajansa, jotta toinen hoitaja voisi lepäillä vähän, mutta vaikka puhuin nätisti, se mies aina vastasi rumasti, kiroili ja huusi mulle. Koska se huusi, niin puhuin kovalla äänellä, ja pariksi hetkeksi niin mun oli pakko lähteä asukkaan huoneesta käytävälle, jotta voisin rauhoittaa vähän... Sitten luin skitsofreniasta ja vaikka yritän ymmärtää tätä miestä, hänellä on niin vakava sairaus, että tunnen myötätuntoa...joskus ollessani keittiössä, kuuntelen hänen kiroilevan ja huutavan "olkaa nyt hiljaa!", "perkele, saatana!", "haistakaa paskaa!", "nyt turpa kiinni!".... tämä mies on yksin, ei mennyt naimisiin eikä ole ystäviä. Vaikka hänellä on yksi sisko, joka soittaa osastoon silloin tällöin tietääkseen miten hänen veljensä voi, ei halua tietää tästä siskosta.

En edes puhu kovalla äänellä hänelle, ihan rauhallisesti vastaan jos hän kysyy jatkuvasti "milloin ruoka tulee?", "tuotko sinä sen huoneeseeni?"... mutta joskus en vastaa enää, koska väsyttää kovasti toistaa samat vastaukset. Ehkä hän luotti minuun, kun otti käteni kiinni ja tuli kiltisti mun kanssa omaan huoneeseensa...

Tänään oli, kuitenkin, mukava päivä. Se sokea mies, jota hoidan jos hänen oma- tai varahoitajansa ei ole paikalla, sanoi minulle "olet hieno ihminen". Hän ei valitettavasti nähnyt minun hymyäni, mutta toi antoi mulle hyviä fiiliksiä ja voimia :) Olin niin iloinen, että kerroin tästä kaikille. Ja myös vähän myöhemmin, toinen vanha nainen sanoi "olet ihana nainen". Taas ihana hymy mulla oli :) Sama nainen on kertonut mulle, kun olen aamuvuorossa ja tulen herättämään hänet, että "juuri ajattelin sinua". Monta kertaa, olen kuullut, että yksi mies sanoo hymyillen "meidän Meri tuli!" kun tulen ovelta. Minäkin hymyilen ja tervehdin kaikille. Jopa yksi sairaanhoitaja sanoi "sun äänesi kuulostaa iloiselta!". Oho! ja vielä ajattelen, että se kuulostaahan sammakolta! :D

Totta on, että menen reipaasti asukkaideni kanssa ja hymyilen paljon (vaikka joskus jos en nukkunut tarpeeksi, niin näytän enemmän zombielta kuin naiselta, mutta sellaista elämä on, erityisesti jos viime aikoina juttelen kivan miehen kanssa skypellä, joka on nyt kaukana ja toivottavasti, lähettäisi postikortin siitä maasta ;)).

Ok, luulen, että tämä riittää tälle päivälle, olen jo hirveän väsynyt, ja koska huomenna on iltavuoro (12.30-20.30), voin nukkua klo 10 asti! :D

Jatketaan...